Minulle kävi kerran niin, tai oli niitä kertoja kuulemma enemmänkin, kuin se yksi kerta. Voin sanoa, ettei sillä ole enää väliä oliko se yksi kerta vai kymmenes kerta, kivalta se ei kuitenkaan tunnu.
Pettämistäkin on erilaista, mutta tällä kirjoituksella painotun siihen, kun parisuhteessa petetään toista. Moni saattaa kysyä mielessään jo minulta "mikä sitten on pettämistä?" Onko se sellaista josta tulee morkkis? Ei välttämättä, koska jollain ihmisillä ei tule morkkista sitten mistään.
Jos lähdet parisuhteen syövereihin messiin, niin eiköhän näistä asioista ole jo keskusteltu. Se on sitten teidän välistä mitä pettäminen on, mutta mulle se on seksi ja seksuaalinen toiminta. Voisin sanoa myös jopa ajatukset, mutta se on sitten vaikea juttu selittää, koska eihän kukaan voi tunteilleen mitään. Joka tapauksessa sellainen toiminta, että tasan se kumppani tietää, että sitä toista sattuu jos toimin näin.
Miltä se tuntuu? Se tuntuu siltä, kuin koko maailma olisi juuri kaatunut päällesi ja murentanut sinut miljooniksi palasiksi. Siltä, että tästähän ei enää ikinä nousta ja elämä oli tässä. Olo on likainen ja vihainen. Haluaisit repiä kaiken palasiksi ja huutaa niin kovaa, että äänesi lähtisi kuukauden ajaksi. Luettelet kaikki maailman kirosanat päässäsi mitä vain ikinä osaat ja itket silmäsi tomaateiksi. Haluat, että tämä juuri sydämmesi paloitellut henkilö jäisi seuraavan traktorin alle ja joutuisi kokovartalopakettiin. Tuntuu kuin kukaan ei rakastaisi sua ja lupaat miljoona kertaa ääneen, että et varmasti seurustele enää kenenkään kanssa, kaikki on kuitenki samanlaisia munapäitä. Kaikki on paskaa, miehet on paskoja, naiset on paskoja: siis KAIKKI on perseestä.
Monen päähän varmasti pulpahtaa ajatus näillä hetkillä: "Mitä vittua minä tein väärin, että minulle tehtiin näin?" Et välttämättä yhtään mitään. Se ihminen joka murensi sinut miljoonaksi palaseksi oli itse vain munapää.
Silti saatat syyttää itseäsi, niin minäkin tein, jonka jälkeenpäin olen kokenut sen täysin turhaksi ajattelutavaksi.
Joillekkin vaan koituu tämä paskamainen kohtalo. Haen kaikista asioista positiivisia puolia ja nyt myös tästä. Miettikää niitä ihmisiä, jotka ovat hankkineet asuntolainan, omakotitalon, koiran, lapset ja siinä välissä menneet naimisiin. SITTEN se munapää menee ja pamauttaa jotain toista, siinä sitä sitten ollaan, kaiken sen keskellä. En pysty edes kuvittelemaan, kuinka kamalalta se tuntuisi.
Positiivisella puolella, en tässä tarkoita sitä, että tuo olisi kivaa. Vaan miettikää, että näin on käynyt/käy ihmisille. Esimerkiksi minun tapaukseni oli tähän verrattuna paljon helpompi. Paskalta tuntui silti.
Minulle se tapahtui kuitenkin yhden parisuhdevuoden aikana. Ei ollut mitään yhteistä omaisuutta tai oikeastaan mitään mikä "pitäisi" meitä yhdessä.
Onko pettäminen koskaan oikein? Ei minusta. Jos lähden parisuhderalliin mukaan, olet jo tietoinen yhteisistä sopimuksista, mitkä on "laadittu." Eikö parisuhde yleensä ole lupaus siitä, että nyt olemme toistemme kanssa, eikä muita otettaisi? Ja juuri tässä kohtaa tulee kysymys, mihin haen ikuisesti vastausta. Miksi seurustelet, kun petät kuitenkin? Ei sinun ole pakko seurustella. Eikö sinkkuna ole kivempaa, kun kukaan ei suutu sinulle siitä, että raahaisit uusia kumppaneita kerran viikossa kotiin? Sinun ei ole pakko seurustella. Jos sinulle toisten henkinen murskaaminen on nautintoa, oh god en edes tiedä mitä sanoa.
Mites tämä? "Se oli vaan yks kerta, eikä siinä ollut tunteita!"
Tolla sä koitat puolustaa itseäsi? Mitä sä nyt sitten ajattelet? Ai että nyt minä annan anteeksi ja me jatkamme tästä, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Haista paska, ei.
Minä en anna pettämistä anteeksi, en vaikka olis ollut se yks kerta, en vaikka siinä ei olisi ollut mitään tunteita.
Äläkä tule nyt kysymään minulta, että "Mitäs sitten kun puhutaan rakkaudesta ja siitä, että luottamuksen voi rakentaa uudestaan jos rakastaa tarpeeksi?" Varmaan ajalla pystyy joo, mutta jos joku rakastaa sua, pettääkö se sua? Ei. Ei ainakaan sellaisessa rakkaudessa, mikä mulle opetettiin.
Sinä munapää, et voi ymmärtää.
